4.4.1995

Kanne Helsingin raastuvanoikeudessa

B lausui Helsingin Suomalaista Säästöpankkia vastaan ajamassaan kanteessa, että hän omisti yhdessä miehensä A:n kanssa Asunto Oy Kulokallion osakkeet numerot 1 - 165. Osakkeet oikeuttivat hallitsemaan yhtiön omistamassa rakennuksessa Helsingissä osoitteessa Vähäniityntie 19 olevaa huoneistoa A 1. Huoneistoa käytettiin puolisoiden ja heidän perheensä asuntona.

A oli harrastanut arvopaperikauppaa Dentaire Oy:n puitteissa. Kesällä 1989 A ehdotti, että puolisot panttaisivat mainitut yhteisesti omistamansa osakkeet pankille, jotta Dentaire Oy:lle voitaisiin ottaa lainaa arvopaperikaupan käymistä varten. B oli kieltäytynyt edes harkitsemasta asiaa.

Tammikuussa 1991 B oli saanut tietää, että A oli yksin pantannut osakkeet Helsingin Suomalaiselle Säästöpankille 29.6.1989 allekirjoitetulla panttaussitoumuksella Dentaire Oy:n velkojen yleisvakuudeksi. Pankki oli ilmoituksensa mukaan katsonut panttauksen velvoittavaksi ja ainakin A:n omistaman osuuden osalta sitovaksi.

Asunto-osakkeet olivat jakamaton kokonaisuus ja panttaus rasittaisi siten myös B:n osuutta osakkeista. Panttaussitoumus osoitti, kun panttausta koskevalle pankin lomakkeelle oli koneella kirjoitettu myös B:n nimenselvennys, pankin tienneen, ettei A:lla yksin ollut oikeutta pantata osakkeita ja ettei hän niitä yksin omistanut. Panttaus oli myös avioliittolain 58 §:n nojalla pätemätön.

Kerrotuilla perusteilla B vaati vahvistettavaksi, että A:n 29.6.1989 allekirjoittama panttaussitoumus on pätemätön eikä sido B:tä.

Raastuvanoikeuden päätös 23.3.1992

Raastuvanoikeus katsoi selvitetyksi, että B ja hänen miehensä A olivat yhdessä omistaneet Asunto Oy Kulokallion osakkeet nrot 1 - 165, jotka oikeuttivat hallitsemaan puolisoiden asuntonaan käyttämää huoneistoa A 1 yhtiön rakennuksessa Helsingissä osoitteessa Vähäniityntie 19. A oli ilman kantajan suostumusta pantannut nämä osakkeet Helsingin Suomalaiselle Säästöpankille 29.6.1989 johtamansa Dentaire Oy:n pankilta olevien velkojen yleisvakuudeksi, mistä kantaja oli saanut tiedon tammikuussa 1991. Pankki oli koko panttaussitoumuksen voimassaoloajan ollut tietoinen kantajan panttaussuostumuksen puutteesta, koska pankki oli ryhtynyt sitä peräämään puhelimitse B:ltä siinä kuitenkaan onnistumatta. B oli 5.6.1991 lukien omistanut kysymyksessä olevat asuntoosakkeet yksin.

Raastuvanoikeus otti huomioon, ettei asunto-osakkeiden panttaaminen ole avioliittolain 38 ja 39 §:ien vallinnanrajoituksen alainen, mutta että avioliittolain 58 §:n mukaan edelleen puolison toimesta ja ilman toisen puolison suostumusta tapahtunut tälle kuuluvan tai yhteisen irtaimen omaisuuden panttaus oli tehoton siten, että tämä puoliso, joka ei ole antanut panttaukseen suostumustaan, on oikeutettu saamaan omaisuuden lunastuksetta takaisin, milloin pantin saaja ei ole ollut vilpittömässä mielessä. Edelleen raastuvanoikeus otti huomioon, että puheena oleva säännös yleissäännöksenä väistyy osakeyhtiölain 3 luvun 9 §:n ja asuntoosakeyhtiölain 19 §:n sekä velkakirjalain 14 §:n säännösten tieltä, jotka saantosuojan osalta eivät koske yhteistä omaisuutta. Sen mukaan ja kun vastaajapankin ei ollut katsottava olleen vilpittömässä mielessä A:n panttauskompetenssin suhteen, sikäli kuin tämä oli pantannut kantajan omaisuutta, raastuvanoikeus, joka katsoi muun selvityksen puuttuessa A:n ja B:n puolisoiden omistaneen kyseiset asunto-osakkeet niiden panttaushetkellä puoliksi kumpikin, hyläten kanteen enemmälti julisti 29.6.1989 tapahtuneen asunto-osakkeiden panttauksen pätemättömäksi sikäli kuin panttaus koski B:n osuutta eli puolta sanotuista asunto-osakkeista.

Helsingin hovioikeuden tuomio 20.10.1993

B ja pankki valittivat hovioikeuteen. Hovioikeus jätti raastuvanoikeuden päätöksen pysyväksi.

Perustelut

A:n ja B:n puolisot ovat 22.1.1987 ostaneet kysymyksessä olevat osakkeet. Osakkeita koskevassa kauppakirjassa ei ole omistuksen jakautumisesta mitään mainintaa. Avioliittolain 89 §:n mukaan puolisoiden avioliiton aikana hankkiman omaisuuden on katsottava kuuluvan heille yhteisesti yhtäläisin oikeuksin, jollei muuta näytetä. Oikeuskäytännössä on tällaisen yhteisomistuksen tulkittu tarkoittavan murto-osaista yhteisomistusta ja lähtökohtana on omaisuuden jakautuminen puoliksi kummallekin. Tällä perusteella Korkein oikeus katsoo, kuten alemmat oikeudet, että osakkeet ovat kuuluneet A:n ja B:n puolisoille puoliksi kummallekin.

A on 29.6.1989 allekirjoitetulla sitoumuksella pantannut jo entuudestaan pankin hallussa panttina hänen veloistaan olleet osakkeet myös Dentaire Oy:n velkojen vakuudeksi.

Nyt on kysymys siitä, onko A:n panttaussitoumus pätevä hänen osakkeista omistamansa määräosan osalta. B on vaatinut A:n suorittaman panttauksen julistamista pätemättömäksi myös siltä osalta kuin tämä on pantannut oman omistusosuutensa osakkeista. Vaatimuksen perusteeksi on ensinnäkin nojauduttu avioliittolain 58 §:ään, jonka mukaan myös puolison pantatessa yhteistä irtainta omaisuutta toisella puolisolla on oikeus saada omaisuus takaisin lunastuksetta, jos saaja ei ollut vilpittömässä mielessä. Toisaalta kanne on perustettu siihen, ettei panttaus ilman yhteisomistajan B:n suostumusta ole tämän omistusoikeutta loukkaavana pätevä.

Aviopuolisoiden välillä vallitsee avioliitossa omaisuuden erillisyyden periaate ja puoliso voi tietyin rajoituksin määrätä omasta omaisuudestaan vapaasti. Näistä puolison niin sanotuista vallintarajoituksista säädetään avioliittolain 38 ja 39 §:ssä. Edellinen säännös koskee kiinteää omaisuutta ja jälkimmäinen tietynlaista irtainta omaisuutta. Avioliittolain 39 §:n alkuperäisen sanamuodon mukaan asunto-osakkeet eivät ole säännöksessä tarkoitettua irtainta omaisuutta. Puoliso saattoi siten vapaasti luovuttaa ja pantata omistamansa asuntoosakkeet ilman toisen puolison suostumusta.

Avioliittolain vallintarajoitussäännöksiä uudistettiin muiden säännösten ohella 16.4.1987/411 annetulla ja 1.1.1988 voimaan tulleella lailla. Uudistusten esitöistä ilmenee, että vallintarajoitussäännösten muuttamisen tarkoituksena oli perheen yhteisen asunnon ja asuntoirtaimiston hallinnan sekä tosiasiallisen käytön suojaaminen (HE 62/1986 vp). Avioliittolain 39 §:ään sisällytettiin siten säännös, että puoliso ei saa ilman toisen puolison suostumusta luovuttaa osakeyhtiön osakkeita, jotka oikeuttavat hallitsemaan huoneistoa, joka on yksinomaan tai pääasiallisesti tarkoitettu käytettäväksi puolisoiden yhteisenä kotina. Avioliittolakiin ei sitä vastoin otettu säännöstä siitä, että asunto-osakkeiden panttaus vaatisi toisen puolison suostumuksen. Tätä perusteltiin esitöissä sillä, että toisen puolison suostumuksen vaatiminen ei estäisi puolisoa velkaantumasta eikä siten myöskään poistaisi asunnon hallinnan menettämisen mahdollisuutta pakkotäytäntöönpanossa. Lainmuutoksen tarkoituksena oli nimenomaan ainoastaan asunnon hallinnan suojaaminen (HE 62/1986 s. 25 ja 57).

Edellä mainittujen uudistusten yhteydessä ei avioliittolain 58 §:ää muutettu. Säännöksen mukaan oikeustoimen osapuoli saa niin sanottuna saantosuojana vilpittömän mielen suojaa. Lahjoitustilannetta lukuun ottamatta vilpittömässä mielessä ollut sopimuskumppani on velvollinen luovuttamaan toisen puolison suostumuksetta luovutetun tai pantatun yhteisen irtaimen omaisuuden vain lunastusta vastaan, mutta vilpillisessä mielessä ollut osapuoli on velvollinen antamaan omaisuuden takaisin lunastuksetta. Säännöksen sanamuoto viittaa siihen, että sivullinen pantinsaaja olisi velvollinen palauttamaan koko yhteisen esineen. Tämä tulkinta olisi kuitenkin vastoin puolisoiden omaisuuden erillisyyden periaatetta, jonka mukaan puoliso on oikeutettu määräämään omasta omaisuudestaan. Laki ei estä puolisoa panttaamasta edes omia perheen asuntona käytetyn huoneiston hallintaan oikeuttavia osakkeitaan.

Edellä lausuttuun nähden avioliittolain 58 §:n sanamuodosta huolimatta ei ole perusteltua tulkita säännöksen tarkoittavan koko määräosin yhdessä omistettua omaisuutta vaan vain luovutukseen tai panttaukseen suostumattoman puolison omistamaa osuutta esineeseen. Säännös ei siten sinänsä ole estänyt A:ta panttaamasta omaa osuuttaan puheena olevista yhteisesti omistetuista, pankin hallinnassa panttina muista saatavista olleista asunto-osakkeista ilman B:n suostumusta. Muutoinkaan se, että toinen henkilö eli B on omistanut määräosan osakkeista, ei tee häneen nähden sitomattomaksi A:n omaa omistusosuuttaan koskevaa panttaussitoumusta.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.